Kun pari lääkäriä hepulin sai

Olin menossa kylpyhuoneeseen pesemään hampaitani ennen lähtöä hammaslääkärin luo, kun sain kovan hikoilukohtauksen ja kasvoni tulivat ihan märiksi. Luulisin, että se oli käyttämäni unilääkkeen sivuvaikutus, jollaista minulla ei ole ollut koskan aikaisemmin. Sain kuivata kasvojani moneen kertaan, ennen kuin hikoilu loppui. Hampaitani en ehtinyt lainkaan pestä, vaan jouduin lähtemään ensi kertaa eläessäni hammaslääkärille pesemättömin hampain.

Arvasin kyllä, että jotakin sanomista siitä tulee, mutta en minkälaista. Kun avasin hammaslääkärin luona suuni ja hammaslääkäri huomasi, että en ollut ennen lähtöä pessyt hampaitani, niin seurauksena oli kovaääninen hepuli, josta ei tahtonut tulla loppua. Hän ensin haukkui minut pataluhaksi ja seuraavaksi kehotti minua menemään apteekkiin ostamaan hammasharjan, aivan kuin minulla ei olisi kotona hammasharjaa. Tottelevaisena ihmisenä tein tietenkin niin kuin hän halusi ja menin apteekkiin, mutta kun siellä ei ollut hänen suosittelemaanasa hammasharjaa, niin ostin seuraavaksi parhaan. Se nyt vielä olisi puuttunut, että olisin kiertänyt apteekista apteekkiin etsimässä juuri hänen suosittelemaansa hammasharjaa.

Kun hammaslääkärissä käynnin jälkeisenä päivänä menin terveyskeskuslääkärin vastaanotolle saamani ajan mukaisesti, niin tuo lääkäri korotti ääntään ja alkoi puhua minulle kovaan ääneen, aivan kuin olisin vanha ja kuuro enkä ymmärtäisi paljon mitään.

On totta, että kuuloni on iän myötä huonontunut, mutta ei sentään siinä määrin kuin lääkäri antoi ymmärtää. Järki minulla on onneksi edelleen tallella. Ainoa terveyteeni liittyvä ongelma sillä hetkellä oli se, että en saanut enää hänen määräämällään Zopinox-nimisellä nukahtamislääkkeellä nukutuksi, vaan olin valvonut ja hikoillut monena yönä suuren osan yöstä. Kävi kuitenkin niin, että tuon lääkärin mielestä minun on nukuttava hänen aikaisemmin määräämillään lääkkeillä, ja sillä sipuli, mitään uutta lääkettä hän ei määrännyt.

Menin yksityislääkärille. Kohdalleni sattui mukavantuntuinen maahanmuuttajalääkäri, joka armahti minua ja kirjoitti nukahtamislääkereseptin.

Älkää enää tulko vastaanotolleni

En tahtonut saada muutamana yönä millään nukutuksi unilääkkeestä huolimatta. Päätin eilen lähteä terveyskeskukseen ja puhua jollekin lääkärille ongelmastani. En ollut varma, selviytyisinkö väsyneenä tuosta urakasta, mutta läksin kuitenkin matkaan. Onneksi terveyskeskus ei ollut kaukana. Voimille tuo lyhytkin matka kuitenkin otti.

Kerroin terveyskeskuksessa tilanteestani naisvirkailijalle ja kysyin, olisiko kellä hyvänsä lääkärillä aikaa minulle. Sain myöntävän vastauksen. Yhdellä lääkärillä oli juuri sopivasti aikaa. Menin yläkertaan ja odotin sen huoneen ulkopuolella, missä lääkäri oli. Vähän ajan kuluttua nuori mieslääkäri avasi oven ja kutsui minut sisään. Selitin tilanteeni, ja lääkäri kirjoitti reseptin. Pöydän alta näkyivät lääkärin paljaat sääret. Kun läksin pois, niin lääkäri sanoi:"Älkää tulko enää minun vastaanotolleni vaan menkää omalääkärinne luo." Minähän olin mennyt sen lääkärin luo, jolle oli ollut vapaa aika.

Kävin ostamassa apteekista lääkkeen, sain Ketipinox-nimistä lääkettä 10 tablettia. Eihän siinä mitään, mutta kun luin ohjeen, niin sain tietää, että Ketipinox kuuluu psykoosilääkkeisiin, ja sitä käytetään skitsofrenian hoitoon. Huh! Lääkkeen pakkausselosteessa sanottiin, että skitsofrenian oireita ovat mm. aistiharhat ja oudot ja pelottavat ajatukset. Eipä minulla ole kumpiakaan. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita ovat mm.kiihtynyt ajatuksenjuoksu ja liiallinen energisyys, ja Kepinor-tabletit lievittävät näitä oireita. Ei minulla ole mitään noista oireista. En ole vain saanut kunnolla nukutuksi.

Taidan jättää käyttämättä nuo psykoosilääkkeet, mennä omalle terveyskeskuslääkärilleni ja yrittää unohtaa koko tuon onnettoman lääkärissäkäynnin.