lauantai 5. joulukuuta 2009

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.

Olin ilmoittautunut kätevien naisten teatterimatkalle ja läksin innolla mukaan. Retket olivat yleensä olleet parasta antia, mitä olen kätevissä saanut. Bussi läksi kello 17 parkkipaikalta. Ehdin juuri ja juuri mukaan. Muut istuivat jo topakkoina vierekkäin paikoillaan, kun minä kiiruhdin bussin takaosaan. Ajettiin Riihimäelle.

Teatterissa paikkani oli viidennellä rivillä. Yhtään kätevää en huomannut lähimaillakaan. Väliajalla kiipesin portaat ylös ihmisiä täynnä olevaan aulaan ja jäin seisomaan yksikseni yhden pylvään viereen. Huomasin, että ravintolan puolelle oli katettu syötävää ja juotavaa joukolle käteviä. Minulle ei kukaan ollut etukäteen sanonut asiasta mitään. Seisoin tungoksen keskellä, kävin vain baarin puolella juomassa lasillisen vettä. Ei huvittanut tilata muuta. En käytä lainkaan alkoholia.

Esitetty näytelmä oli farssi ja meno sen mukaista. Siinä oli huutamista, meuhkaamista ja edestakaisin kulkemista, milloin hitaammin, milloin juoksujalkaa, niin että yksi seinä alkoi välillä heilua. En pidä farsseista enkä saanut tuostakaan näytelmästä irti yhtään mitään. Eipä ole enää iloa edes kätevien retkistä. Nyt mietin vain sitä, eroanko virallisesti kätevistä ja jos eroan, niin milloin.

3 kommenttia:

  1. No, vähän kurja maku jäi varmaan suuhun, kun muut olivat eri porukassa.
    Mutta sun olisi pitänyt vaan rohkaista itsesi, ja mennä muiden mukana.
    Mutta jos et maksa mitään jäsenmaksua, niin onko sinun pakko erota heistä, jos vaikka kuitenkin tykkäisit vielä joskus mennä heidän kanssaan jonnekkin.
    Sun vaan pitää rohkaista itsesi, ja mennä muiden joukkoon...sitä vaan tulee ehkä itse pikkasen araksi menemään aina. Mutta uskon, että ottavat sinut ihan hyvin vastaan, kun menet sinne vaan heidän joukkoonsa ja juttelet iloisesti heille.
    Toivon parasta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteistasi, Harakka. Tuo teatterimatka oli minulle pettymys. Ei oikein huvittanut väliajalla ruveta etsimään tuttujen seuraa, kun teatterin eteinen oli täynnä ihmisiä eikä siellä ollut edes paljon tilaa kulkea. Minulla oli aikaisemmin kätevissä hyvä ystävä, soiteltiinkin ja soitellaan edelleenkin, mutta hän muutti muualle. Jotenkin minulla on nykyisin kätevissä ulkopuolisuuden tunne.

    Kelpaan kyllä kätevissä pitämään esitelmiä, mutta siitäkään ei kukaan soita minulle etukäteen ja kysy edes muodon vuoksi, sopiiko minulle. Kun olin aikaisemmin pitänyt seurakunnan eläkeläispiirissä esitelmän Alli Paasikivestä, niin kätevien seuraavaan ohjelmaan merkittiin päivämäärä, jolloin pidän heille saman esitelmän. Kukaan ei siis etukäteen soittanut ja kysynyt, sopiiko minulle. Kun sitten menin kuin kiltti koulutyttö pitämään esitelmääni ja olin juuri aloittamassa, niin joku kätevä lähelläni sanoi niin kovaa, että varmasti kuulin, että ei tuo aihe kuulu käteviin. Arvaa, tekikö mieleni häipyä. Sain kuitenkin kootuksi itseni ja pidetyksi esitelmäni.

    Pidin viime keväänä seurakunnan eläkeläispiirissä esitelmän Kaisa Kalliosta. Huomasin tämän syksyn kätevien ohjelmasta, että siihen oli merkitty, että pidän kätevissä esitelmän Kaisa Kalliosta 6.10. Ei siinä mitään, kävin taas pitämässä esitelmäni, mutta ihmettelin sitä, että kukaan ei taaskaan soittanut ja kysynyt minulta asiasta.

    Seuraavaksi olen vähitellen valmistelemassa esitelmää Ellen Svinhufvudista eläkeläispiiriä varten. Toivottaavsti sitäkin ei siepata kätevien ohjelmaan ilman, että edes kohteliaisuuden vuoksi asiasta keskusteltaisiin minun kanssani.

    Viime kerralla menin kätevien iltaan varta vasten siksi, kun kätevien nykyinen sihteeri sanoi kertovansa lautamiehenä olostaan. Kätevien nykyinen puheenjohtaja puhuu melkein liiankin kovaa, mutta sihteeri, joka kertoi lautamiehenä olostaan, puhui niin hiljaa, etten saanut kunnolla selvää. Viittasin heti alussa ja kun sain puheenvuoron, niin pyysin, että hän puhuisi vähän kovempaa. mutta ei hän puhunut, vaan vain totesi, että tule sinä tänne lähemmäksi. En halunnut häiritä muita ja ängetä heidän ohitseen. Jäin paikoilleni, ja esitelmä jäi suureksi osaksi kuulematta. Arvaa, kuinka harmitti. Ei minulla ole mitään kuulokojeen käyttöä vastaan, mutta kun muuten olen kuullut tarpeeksi hyvin, missä olen liikkunutkin, niin en ole sitä käynyt terveyskeskuksesta pyytämässä.

    VastaaPoista