Huomasin aikoinaan lehdessä ilmoituksen, että opaskurssille otetaan väkeä. Sinne sitten piti minunkin päästä. En kylläkään pitänyt itseäni minään tavallisena opastyyppinä, mutta kyllä kai sekaan mahtuisin. Olisihan se vaihtelua muun opiskelun ja puurtamisen välissä. Opaskerhon puheenjohtajana oli tuolloin tiukka täti, joka piti täysihoitolaa.
Historia oli ollut lempiaineitani koulussa. Nyt pääsisin kertomaan eri nähtävyyksistä ja niiden historiasta. Valmistauduin ainakin omasta mielestäni hyvin niitä kertoja varten, jolloin oli minun vuoroni kertoa jostakin nähtävyydestä.
Sitten koitti loppuhuipennuksen hetki. Kierrettiin bussilla pitkin Helsinkiä, ja kukin kurssilaisista joutui vuorollaan istumaan eteen oppaan paikalle ja kertomaan niistä nähtävyyksistä, joiden ohi ajettiin. Olin opetellut ainakin omasta mielestäni hyvin sen, mitä kurssilla oli kerrottu. Nyt se ei riittänytkään. Joku osoitti jotakin kiviröykkiötä, joka muistaakseni oli Lehtisaaressa, ja kysyi:"Mikäs tuo on?" Hölmistyin kysymyksestä ja sanoin:" En tiedä. Ei siitä puhuttu kurssilla eikä kiertoajelulla yhtään mitään", niin kuin ei ollutkaan puhuttu. Se oli kuitenkin tenttaajien mielestä väärä vastaus ja reputin tuon vastaukseni vuoksi koko kurssin. "Tietojahan teillä kyllä on", sanoi opaskerhon puheenjohtaja ja lisäsi vielä lopuksi:"Meidän oli pakko kysyä." Nyt en ymmärtänyt yhtään mitään. Oliko pakko kysyä jotain sellaista, josta en tietäisi, että voitaisiin reputtaa minut? Siltä se ainakin tuntui. ( Nyt kun olen yrittänyt etsiä tietoja tuosta kiviröykkiöstä, joka muistaakseni oli Lehtisaaressa, en ole sattunut löytämään. Onkohan ne kivet jo viety jonnekin muualle? Täytyypä kesällä käydä sielläpäin ajelemassa. )
Pääsin tuosta reputtamisesta huolimatta yhden matkatoimiston kautta toimimaan joitakin kertoja oppaana kiertoajeluilla. Ainakin yhdellä kerroin saksalaiselle ryhmälle saksaksi nähtävyyksistä. Bussin kiertely ja kaartelu, hidastaminen ja pysähtely ei kuitenkaan tuntunut mitenkään mukavalta. Siksi lopetinkin oppaana olon lyhyeen. Varsinaisessa ammatissani olen saanut opastaa ja neuvoa ihan kylliksi eikä sitä ole tarvinnut tehdä liikkuvassa bussissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti