Te otatte, mitä teille annetaan

Nyt kun puhutaan ja kirjoitetaan paljon Sotshin tulevista talviolympialaisista, niin mieleeni tulee viikon matkani Dagomysiin, jonka tein kymmenkunta vuotta sitten. Sotshi on Dagomysistä vain parinkymmenen kilometrin päässä. Kirjoitin matkastani lyhyesti päiväkirjaani.

Dagomysiä kehuttiin matkaesitteessä näin ylistävästi: "Jos pidät luonnosta, tule Dagomysiin. Täällä on syvänvihreää rauhaa, kuulasta ilmaa, tilaa liikkua, lenkkeillä, uida, pelata, ottaa jopa kylpylähoitoja. Asut täyden palvelun hotellissa, keskellä linnunlaulua, meren ja metsän tuoksua."

No, tuo on sitä esitteiden kehumistyyliä. Kokemukseni hiihtolomamatkastani Dagomysiin oli toisenlainen. Oli kylmä, ja tiet olivat liukkaita. Siksi ulkoilu jäi vähiin. Turistit olivat Suomesta tai Itä-Saksasta, lähinnä naisia tai pariskuntia. Kukin liikkui lähinnä vain omissa porukoissaan. Kun yritimme pienellä joukolla lähteä yhtenä iltana käymään toisessa ravintolassa ja tilasimme sitä varten taksin, niin se taksi jätti tulematta.

Olin maksanut kylpylähoidot loman ajalta, ja minulla oli lääkärin lähete. Heti alussa oli lääkärintarkastus. Lääkärinä oli topakka, keski-ikäinen nainen, ja tulkkina nuori mies. Kerroin, millaisia hoitoja olin saanut aikaisemmilla terveysmatkoillani ja sanoin, että ottaisin mielelläni samantyyppisiä hoitoja, jos se olisi suinkin mahdollista. Lääkäri tokaista napsautti siihen vähän ylimielisesti:"Te otatte, mitä teille annetaan." Ahaa, täällä on tämä systeemi, ajattelin hiljaa mielessäni ja jäin odottamaan, mitä minulle sitten annetaan. Olin tehnyt terveysmatkoja DDR:ään ja Romaniaan, mutta ei niissä lääkäri ollut suhtautunut noin tylysti ja ylimielisesti. En saanut mitään sellaisia hoitoja, joita olin toivonut, vaan vain jotain inhallaatiota. Lisäksi hoidoksi määrättiin hotellin uima-altaassa pulikoimista aamuisin, mikä kuului ilmaisena etuna kaikille hotellissa asuville. Se ei siten voinut kuulua minun erikseen maksamaani hoitopakettiin.

Vastaanoton loppupuolella lääkäri meni huoneesta verhoilla erotettuun osaan. Sieltä alkoi kuulua kovaäänistä lorinaa, aivan kuin olisi kaadettu vettä tai pissattu peltiämpäriin. Tulkin ilme pysyi peruslukemilla. Minua nauratti, mutta yritin pysyä totisena. Vähän ajan päästä se lääkäri tuli muina miehinä verhon takaa. Ilmekään ei osoittanut, että meillä paikalla olleilla voisi olla vähän ihmettelemisen aihetta. Sanoin sitten vain näkemiin ja läksin pois.

Menin kuuliaisena seuraavana aamuna uima-altaalle. Tilanne oli se, mitä olin pelännytkin: uima-allas oli täynnä väkeä ja pärskimistä. Silmälaseja käyttävänä tunsin oloni niin hankalaksi, että katsoin viisaimmaksi jättää sen "hoidon" väliin. Tuon kokemuksen jälkeen ei ole erikoisemmin tehnyt mieli matkustaa naapurimaahan.