Se oli ikimuistoinen kesä. Helsingissä oli olympialaiset, ja olin päässyt tuttujen kautta mukaan toimintaan. Olin yhden pienen, ohjelmia myyvän ryhmän pomo. Jaoin ohjelmat ryhmäläisille, laskin saadut rahat ja tilitin ne eteenpäin. Avajaisista on mieleen jäänyt Paavo Nurmen olympiatulen sytytys stadionille ja Hannes Kolehmaisen kiipeäminen stadionin torniin ja olympiatulen sytyttäminen sinne sekä valkopukuinen nainen, joka ilmaantui juoksemaan radalle. Moni varmaan ihmetteli samaa kuin minä, että miten tuon naisen juoksu voi kuulua avajaisten ohjelmaan. Ei se kuulunutkaan. Kysymyksessä oli saksalainen "rauhanenkeli", joka olisi halunnut puhua rauhanaatteen puolesta. Hän ehti kuitenkin sanoa mikrofoniin vain muutaman sanan, ennen kuin hänet jo talutettiin pois kentältä.
Minulle jäi noista Helsingin olympilaisista muutama ihan konkreettinenkin muisto: kaksi myyjänmerkkiä olympiarenkaineen, olympia-aiheinen rintamerkki, samanaiheinen koristelautanen ja paperinen alusta.
Kotonani maalla olin tottunut siihen, että isä katsoi hyvin paljon urheilua käsitteleviä ohjelmia, olihan hän itsekin nuorempana urheillut. Äiti sen sijaan ei paljon urheilusta piitannut, varsinkaan kun yleeensä aina oli sen katsomista tärkeämpääkin tekemistä. Minä sen sijaan katselin urheiluohjelmia mielelläni, en tosin jalkapalloa.
Hieno kokemus olla siellä olymmpialaisissa.
VastaaPoistaJa nyt olet onnistunut laittamaan kuviakin, hienoa!
Kauniita merkkejä jäi sulle sietä muistoksi. Älä hukkaa niitä, niissä on paljon muistoja.
Olympialaiskokemus oli todella niin hieno, että tuskin unohdan sitä koskaan. Kuvien laittamisesta en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä tytär on auttanut minua. Ilman häntä en olisi edes saanut koko tätä palstaa aikaiseksi. Minä yleensä, toistaiseksi ainakin, vain kirjoitan, mutta mistä sen tietää, mitä kaikkea vielä opin tekemään.
VastaaPoistaKyllä sä sen kuvan laittamisen opit, se on ihan helppoa, pyydä tyttöä neuvomaan, ja teet vaikka paperille siittä ohjeet, niin et unohda.
VastaaPoistaTekemällä ja kokeilemalla oppii, eikö niin sanotakkin.
Tuo onkin hyvä ehdotus, että tulisi kirjoittaa paperille ohjeet, joita voisi sitten noudattaa. Täytyypä ottaa asia puheeksi tyttären kanssa. Olen toisinaan vähän henkisesti laiska, mitä ei tietenkään saisi olla. Mutta joka tapauksessa tästä palstasta on ollut minulle iloa, ajankulua ja hyötyä. Onpahan tullut nettituttavuuksiakin, joiden kommentteja oikein odotan, kuten esimerkiksi sinun kommenttejasi. Mutta ilman muuta kenen hyvänsä kommentit ovat tervetulleita.
VastaaPoista