Muistini ei koskaan ole ollut mitenkään erityisen hyvä. Läksyjen opettelemiseen kouluaikoina se kyllä riitti, mutta yliopistossa tenttejä varten lukeminen kävi jo työstä. Aika rankkaa oli varsinkin yleisen historian tentteihin lukeminen hallitsijoiden nimineen ja järjestyslukuineen, sotineen ja vuosilukuineen. Pidin siitä huolimatta kovasti historiasta.
Yksi tentti on jäänyt erityisesti mieleen. Tentittävänä oli iso, paksu, kaksiosainen Maailman historia. Menin varta vasten kotiin maalle muutamaksi kuukaudeksi tuohon tenttiin lukemista varten. Luin ja alleviivasin parikymmentä sivua tunnissa, noin 80 sivua päivässä. Luin saman vielä toiseen kertaan.
Tentissä oli kuusi kysymystä, jotka eivät sinänsä vaikuttaneet mitenkään kovin vaikeilta. Yhden kysymyksen kanssa oli tosin hivenen ongelmia, kun muistin kylläkin siinä kysytyn hallitsijan tekemiset suurin piirtein, mutta en ollut varma hallitsijan nimestä enkä varsinkaan järjestysluvusta. Veikkasin sen hallitsijan nimen väärin ja reputin siksi koko pahuksen tentin, vaikka kaikki muut asiat olivat oikein. Suututti ja kiukutti kovasti, mutta ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa lukea samaan tenttiin uudestaan. Toisella yrittämällä se tentti meni onneksi läpi.
Mikähän siinä muuten on, että epäonnistuminen jää pitemmäksi aikaa kalvamaan mieltä, mutta onnistuminen ei vastaavasti ilahduta mieltä samalla lailla, vaan sitä pitää melkein kuin itsestään selvänä asiana?
Jos siinä on se, kun ensin lukee ihan kamalasti, ja tekee sen kokeen eteen vaikka mitä, ja sitten ei läpäisekkään koetta, niin harmittaa kai se paljon!
VastaaPoistaToisella kerralla ei ehkä odotakkaan enää liikoja...
Olen samoilla linjoilla Harakan kanssa - jos on tehnyt hurjasti työtä jonkun asian eteen ja epäonnistuu siinä, kyllä sellaisen iskun muistaa.
VastaaPoistaEhkä myös tiukasta tilanteesta, suurin vaivoin onnistuminen jää ikiajoiksi mieleen.
Kiitos Harakka ja aimarii kommentistanne. Olin todella nähnyt vaivaa sen tentin eteen, ja sitten kun reputin, se kyllä harmitti. Minun mielestäni vain ei koko tenttiä olisi pitänyt hylätä, vaan vain sen yhden kysymyksen vastaus.
VastaaPoista