Onko ystävyys aina aitoa ystävyyttä vai voiko siinä olla mukana myös hyötymistarkoitusta? Tuollainen kysymys tuli mieleeni, kun mietin Annelin, monivuotisen tuttuni, menettelyä. Tutustuimme monia vuosia sitten, kun satuimme samalle matkalle. Perillä minä otin osaa kylpylähoitoihin, Anneli taas tapaili Mihaita, johon oli tutustunut edellisenä kesänä.
Yhtenä aamuna, kun menin koputtamaan Annelin ovelle, niin paikalle sattunut siivooja sanoi, että Anneli oli lähtenyt matkalle. Minulle hän ei ollut kertonut mitään aikeistaan. Kun hän palasi takaisin samaan kylpyläkaupunkiin, niin kävi ilmi, että hänet ja Mihai oli vihitty. Onnea vaan, mutta olisi hän voinut kertoa minullekin jo etukäteen. Enhän minä olisi ängennyt mukaan, varsinkaan kun olin tullut varta vasten lähinnä niitä kylpylähoitoja varten enkä kaivannut mitään pitkiä junamatkoja.
Noin alkoi tuo ystävyys, jos sitä siksi voi sanoa, ja samanlaisena, omituisena, se on jatkunut. Kun Erkki, läheiseni, remontoi varsinaisen työnsä jälkeen iltaisin ja viikonloppuina Annelin asunnon vuosi sitten, niin Anneli ei ole tähän mennessä maksanut mitään, ei edes bensakuluja, vaikka hän lupasi etukäteen, että maksaa. Hän teki kylläkin Erkin veroilmoituksen, minkä olisi luullut hänen kirjanpitäjänä osaavan, mutta pieleen meni. Verotoimisto ymmärsi saman firman kahden samanaikaisen työkohteen kahdeksi peräkkäiseksi työkohteeksi ja luuli ( tai halusi luulla ) Erkin saaneen kaksi kertaa enemmän palkkaa, mitä hän sai ja mitä veroilmoituksessa luki. Niin hän sai sitten lisäveroja ja vielä täysin väärin perustein, mikä tietenkin suututti häntä ja myös minua.
Kun Mihain veli oli aikoinaaan päässyt käymään Suomessa, niin Mihai oli heti alkanut riidellä veljensä kanssa ja sanonut, että tämän on viisainta mennä muualle. Silloin Anneli soitti hätäpäissään minulle ja kysyi, voisiko veli olla minun luonani yötä. Ei siinä auttanut muu kuin antaa veljelle yösijä, sillä vaikka en ollutkaan asiasta yhtään innostunut, en voinut jättää veljeä kadullekaan. Ei hänestä huolehtiminen tosin ollut minun asiani, mutta en voinut muutakaan.
Kun olin muutama päivä sitten pitämässä esitelmää Annelin pyynnöstä siinä paikallisyhdistyksessä, jossa hän toimii puheenjohtajana, niin hän oli tunkenut oman matkakertomuksensa yhdessä suomalaisessa saaressa vietetystä viikosta samaan iltaan. Niin ei sitten ehditty keskustella esitelmäni pidon jälkeen sen aiheesta, niin kuin on aikaisemmin tehty. Sekin jäi kaivertamaan mieltä. Luulenpa, että en enää pidä esitelmiä tuossa yhdistyksessä eikä taideta muutenkaan pitää yhteyttä, jos se minusta riippuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti