Kello soi tunnin loppumisen merkiksi. Oppilaat työntyivät ovesta ulos. Leenalla oli ollut opetettavana 9c, pieni, latinaa opiskeleva luokka. Hän keräili kamppeensa, vilkaisi, että kaikki on kunnossa ja kiiruhti pois luokasta ja rappuja alas. Koulussa oli ainainen kiire, milloin oppitunnille, milloin välituntivalvontaan, milloin mihinkin. Rauhallista siirtymistä paikasta toiseen oli harvoin.
Kun Leena ehti ruokalan luo, hän vilkaisi sen suurista ikkunoista sisään. Oppilaita seisoi isossa piirissä. Sen keskellä oli kaksi poikaa: toinen kierteli nyrkit ojossa toisen ympärillä ja toinen seisoi paikallaan avuttoman näköisenä, kuin olisi väärässä paikassa, josta haluaisi päästä pois mahdollisimman pian. Leena tempaisi ruokalan oven auki ja karjaisi kovalla äänellä:" Täällä ei käydä minun paikalla ollessani kenenkään kimppuun. Menkää ulos välitunnille." Hänen sanansa tehosivat. Oppilaat lähtivät vähitellen kävelemään ulko-ovea kohti.
Kun Leena myöhemmin keskusteli tapahtuneesta rehtorin kanssa, niin tämä sanoi, että moni opettaja olisi vastaavassa tilanteessa jättänyt sekaantumatta asiaan ja tullut vain kertomaan hänelle, mitä on tekeillä. Hänen mielestään oli kuitenkin parempi, että se, joka oli tilanteen nähnyt, myös puuttui siihen heti. Siitä jäi kuitenkin rehtorin kanssa puhumatta, mikä olisi voinut olla sysäyksenä poikien menettelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti