Kerroin täällä aikaisemmin tarinassa "Tule vain katsomaan" Elisabetista, joka oli 18-vuotiaana mennyt naimisiin saksalaisen Hansin kanssa, joka piti kylläkin taloudellisesti hyvin huolta vaimostaan ja lapsistaan, mutta joka harrasti jatkuvasti syrjähyppyjä. Elisabet alkoi juoda siitä huolimatta, vaikka hän joutui käyttämään paljon lääkkeitä. Hän halvaantui oikealta puoleltaan ja menetti samalla puhekykynsä.
Elisabet joutui hoitokotiin. Kun menin häntä sinne katsomaan, niin Hans, joka oli minulle etukäteen puhelimessa sanonut:"Tule vain katsomaan Elisabetia", kiikutti nyt Elisabetin juoksujalkaa pois minun läheisyydestäni. En sitten mennyt enää käymään hoitokodissa, sillä pahoitin mieleni Hansin käyttäytymisen vuoksi. En ymmärrä tänäkään päivänä, miksi hän teki noin. Olimmehan olleet perhetuttuja ja vuosikausia paljon tekemisissä toistemme kanssa. Silloinen mieheni ja Hans olivat kotoisin samasta maasta, heillä oli sama ammatti ja he ymmärsivät hyvin tosiaaan.
Viime sunnuntaina oli Hesarissa Elisabetin kuolinilmoitus. Minulle ei Hans ilmoittanut mitään Elisabetin kuolemasta. Hän pani kuitenkin ilmoituksen myös Hesariin, että suomenkielisetkin sen näkisivät. Elisabethan oli, niin kuin on koko hänen sukunsa, ruotsinkielinen.
Otan osaa suruusi ja ystäväsi menetykseen.
VastaaPoistaNäitä hetkiä tulee elämän varrella jatkuvasti, niille ei voi mitään.
Muistan, kun kerroit tarinan Elisabethista ja hänen miehensä kurjasta käytöksestä sua kohtaan--
Olen pahoillani, ja koita kestää ja voimia sulle!
Kiitokset ystävällisistä sanoistasi. Kävin Elisabetia tapaamassa hänen kotonaan toisinaan, yleensä silloin,kun hän kaipasi seuraa ja oli pyytänyt minua kotiinsa kylään. Hän kaipasi seuraa varsinkin silloin, kun Hans oli sen rakastajattarensa luona tämän kotona tai jollakin pitempikestoisella risteilyllä tms. matkalla rakastajattarensa kanssa. Ikävää, että Elisabet joutui käyttämään monia lääkkeitä, muistakseni seitsemää, kahdeksaa lääkettä ja siihen sekaan hän yritti käyttää myös alkoholia. Eihän se sopinut. Niin minäkin sanoin, sillä nuo monet lääkkeet ja alkoholi eivät sopineet yhteen. Hans ei ollut ottanut Elisabetia mukaan edes kirkkoon tai millekään matkoille, mutta rakastajatar kyllä kelpasi mukaan. Minusta kirkkoon Hansin olisi pitänyt viedä Elisabet ehdottamasti silloin, kun hän mukaan halusi eikä mitään perheeseen täysin kulumatonta vierasta rakastajatarta. Tuo rakastajatar muuten oli kirjoittanut Elisabetille hyvin ilkeän ja tätä syyttävän kirjeen, jonka Elisabet oli antanut minunkin luettavakseni. Röhkeä nainen! Surullista, että Elisabet halvaantui eikä pystynyt liikkumaan eikä puhumaan, mutta silti ihmettelin, kun Hans työnsi hänet pois juoksujalkaa läheisyydestäni. Hansilta olivat unohtuneet hyvät tavat ja kohtelias käytös, joita hän aikaisemmin oli pitänyt arvossa. Voi,tätä maailmaa! Entisistä monivuotisista perheystävistäkin voi tulla vähän omituisia. Nyt kun Elisabet on kuollut, en aio enää yrittää pitää yhteyttä Hansiin rakastajattarenineen. Ehkäpä se rakastajatar muuttaa nyt heidän isoon omakotitaloonsa, kun Elisabet on kuollut ja tieltä pois ja ottaa hänen paikkansa. Surullista!
VastaaPoista