Kaksi puolta

Tulipa kesä ja ihanat hellesäät, joita on vain muutama vuosisadassa. Römpökin tuli kaukaa merten takaa käymään kuningas Krastun valtakunnassa. Kädet heiluivat niin kuin ennenkin, kun hän puhui, ja olut maistui.

"Hohhoijaa", hän sanoi, "onpa valtakunnassa asiat muuttuneet tällä välin. Mutta minä rakastan minun veljeäni eikä minun veljeäni saa kukaan arvostella." Oikeassa Lela oli ollut, Römpöstä oli tullut kuningas Krastun uskollinen kannattaja. Miksi ei olisi, kun hänen ei tarvinnut maksaa osuudestaan yhtään mitään.

Römpöstä oli tullut myös oikea selvänäkijä kaukana ollessaan. Hän huomasi heti, että nyt oli kaksi puolta. "Sinä ja sinun poikasi ja tyttäresi näette asiat tunteellisesti", hän sanoi Lelalle," minä, Ertsu, Kini ja kuningas Krastu näemme asiat taloudellisesti." Lela ajatteli: Eikö tunteellisen vastakohta ole tunteeton eikä taloudellinen, mutta ei sanonut asiaa ääneen. Sen sijaan hän sanoi:" Olet oikeassa. Enkä minä kuulu samaan joukkoon, sillä toiset kohtelevat minua kuin sisarpuolta." Sitten hän meni huoneeseensa, kääriytyi peittoihin ja alkoi hiljaisen itkun.

Aikaisemmin, kun Lela oli keskustellut Kinin kanssa, tämä oli ollut hänen kanssaan samaa mieltä, nyt hän oli vaihtanut puolta. Kenen puolella Kini oikein oli? Ainako sen, jonka kanssa keskusteli?

Eipä vanha kuningatar ollut vieläkään saanut hänelle hänen luovuttamastaan omaisuudesta luvattuja rahoja. "Antakaa minulle minun rahani, ennen kuin minä kuolen", hän anoi. Mutta Römpö ja Ertsu vain vilkaisivat toisiinsa ja sanoivat hiljaisella äänellä:" Aina tuota samaa", ja poistuivat sitten ulos aurinkoon käymään hilpeää keskustelua matkoistaan. Niitähän heillä riitti, maailmanmatkaajia kun olivat molemmat. Matkoihin heillä kyllä riitti rahaa, mutta Luoja paratkoon, kun olisi pitänyt maksaa vanhalle kuningattarelle, niin siitähän nousi itku ja hammastenkiristys.

Lela, utelias kun oli, jatkoi kyselyitään ja asioiden selville ottamista, ja kyllä hän saikin tietää kaiken mahdollisen. Mutta sitten hänelle vasta pulma tuli: ei ollutkaan kuulijaa. Ertsu sanoi: "Minä tiedän itse kaiken paremmin." Römpölle taas riitti, että kuningas Krastu tiesi, sillä tämähän oli suuresti oppinut herra, jolle oli kenenkään muun ihan turha selittää yhtään mitään. "Minä alan olla kyllästynyt tähän välimiehenä oloon", sanoi Kini eikä jaksanut hänkään kuunnella. Niin sitten Lela jäi ihan yksin tietoineen.

Kyllä minä taidan olla ukkosenjohdatin, ajatteli Lela, kun Römpö ensin piti kovaa meteliä prinssi Jyskyltä saamastaan kirjeestä ja sitten kuitenkin vähän myöhemmin kiiruhti tämän luo pikareita kallistamaan. Ainako minulle käy näin? Lela jatkoi mielessään.

Huomenna, huomenna on vanhan kuningattaren syntymäpäivä. Kyllä silloin kaikki tulevat onnittelemaan ja hymyilemään, nekin, joilla muulloin ei ole aikaa eikä halua. Voisinpa kääriä vanhan kuningattaren paksuun mustaan viittaan ja lentää toiselle planeetalle, ajatteli Lela. Käy elämä turhan hankalaksi ja vaivalloiseksi tässä taloudellisten ja kovin vähätunteisten ihmisten maassa.