Toisinaan tuntuu siltä, kuin yleensä ihmisten mielestä suurin piirtein kaikkien tulisi mennä kesällä maalle niin pitkäksi aikaa kuin suinkin mahdollista. Pitäisi osallistua kesäjuhliin, tavata sukulaisia ja tuttuja ja yleensäkin viettää maalla paljon aikaa ja osallistua kaikenlaisiin menoihin. Minä ajattelen toisin.
Kun jouduin aikoinaan asumaan kaupungin kivierämaassa 12-vuotiaasta oppikouluun menon ja myöhemmin opiskelujen takia, niin ei se ollut minulle, maalaiskodin lapselle, mitenkään helppoa, varsinkaan silloin, kun asuin keskellä kaupunkia. Alkuun kaipasin maalle joka hetki, mutta vähitellen pakostakin totuin, sillä valittavana oli kaupunki ja koulu tai maaseutu ilman koulua, ja kouluun ja sen jälkeen opiskelemaan minä halusin. Mutta kun loma alkoi, olin innoissani, kun pääsin taas maalle.
Nyt kun asun kaupungin laidalla pienen metsikön reunassa Vantaanjoen ja sen rantapuiston lähellä ja kun minulla on erittäin hyvät ulkoilumahdollisuudet, en kaipaa maalle pitemmäksi aikaa. Muutama viikonloppu kesässä riittää aivan hyvin. Parvekelaatikoissa kukkivat eriväriset kukat ja koivut ovat melkein niin lähellä, että niihin voisi koskea. Joinakin vuosina oravanpoikanen on eksynyt parvekkeelle, kerran linnunpoikanen putosi makuuhuoneen ikkunasta sisään ja juoksi kipin kapin toiseen huoneeseen ja avoinna olleesta ovesta parvekkeelle ja sieltä pois. Muut elänvieraat ovat tervetulleita käymään, mutta ampiaisista en pidä, vaan hätistän ne heti tiehensä.
Seurakuntakoti on koko kesän kiinni putkiremontin takia, kuntosali on heinäkuun kiinni samoin kuin korttelitupa. Oma terveyskeskuskin on heinäkuun kiinni, mutta pääseehän sitä naapuriin, jos on tarvis. Kaksi kauppaa, kirjasto, R-kioski ja apteekki ovat sentään auki. Kuviakin voisi ottaa, kun tuli ostetuksi se kamera. Eiköhän tässä taas yhden kesän tule toimeen.
Jään odottelemaan myös kuvia. Kyllä meitä ihmisiä on kaupunkikesään ja maalle. Yks tykkää yhdestä toinen toisesta.
VastaaPoistaNoinhan se on, että meitä ihmisiä on sekä kaupunkikesään että maalle. Kirjoitin tuon tarinan vähän itsekin ihmeissäni siitä, että noin hyvinkö olen jo viimein kaupunkielämään tottunut. Alkuun kaupunkiin ja varsinkin kaupunkikesään tottuminen oli minulle turhan vaikeaa.
VastaaPoistaAikaisemmin, kun kuvasin aika paljon varsinkin matkoilla, minulla oli silloinen, nykyistä paljon isompi kamera. Kai se on vieläkin josssakin tallessa. Uusi kamerani tuntuu siihen verrattuna turhan pieneltä ja kuin lasten leikkikalulta. Siksi vähän vierastan ainakin näin alkuun sitä. Mutta kaipa siihenkin vähitellen totun.