lauantai 11. heinäkuuta 2009

Neiti von Beck ja kauniit ihmiset

Neiti von Beck, vaalea, viisissäkymmenissä oleva nainen, työskenteli pankissa. Hänellä oli Kruununhaassa kaksio, jonka toista huonetta hän vuokrasi opiskelijoille ja toisessa hän asui itse. Neiti von Beckillä oli selvät säännöt, joita tuli noudattaa. Kylpyhuoneessa sai käydä suihkussa, mutta ei saanut mennä ammeeseen. Keittokomerossa sai keittää kahvia tai teetä, mutta ruokaa ei saanut valmistaa. Puhelimeen ei saanut koskea. Kun sisareni tuli käymään luonani, kun asuin neiti von Beckin toisessa huoneessa, niin hän ryntäsi ensimmäiseksi soittamaan puhelimella, ennen kuin edes ehdin kieltää. Neiti von Beck huomasi kotiin tultuaan, että puhelimeen oli koskettu, ja sain siitä satikutia. Niin tarkka hän oli.

Neiti von Beckille tuli Helsingin Sanomat, mutta ei hän lehteä kovinkaan paljon lukenut. Kun hänen huoneensa ovi jäi joskus auki, niin näki, että melkein koko huoneen lattia oli täynnä siisteissä pinoissa olevia Hesareita. Sängyn luo vain vei Hesariton käytävä. Ihmettelin, milloin hän aikoo saada lehtipinonsa luetuksi. Häntä itseään asia ei tuntunut lainkaan vaivaavan, sillä hän näytti elävän täysin tyytyväisenä lehtipinojensa keskellä.

Neiti von Beckin meille, kahdelle opiskelijalle, vuokraamassa huoneessa oli kummallakin seinustalla sänky, kaksi kirjoituspöytää ikkunan lähellä, kaappi ja pari tuolia. Ei muuta. Ikkuna oli kerrostalojen ympäröimälle sisäpihalle. Joka ikisenä lauantaiaamuna aikaisin ulkoa alkoi kuulua kova läiske, kun parvekkeilla hakattiin mattoja. Ihme, että ne matot kestivät hajoamatta sen jokaviikkoisen hakkaamisen.

Neiti von Beck kävi mielellään elokuvissa, varsinkin ulkomaisia filmejä katsomassa niin kuin hänen sisarensa rouva Kärnäkin. Neiti von Beck kertoi, että hän haluaa varta vasten mennä elokuviin nähdäkseen kauniita ihmisiä. Heitähän ei elokuvien ulkopuolella kovin paljon näe.

Aloin jostain syystä kertoa neiti von Beckin luona asumisesta vierustoverilleni kätevien bussiretken aikana. Silloin tämä ällistyksekseni totesi, että hänkin oli opiskeliaikanaan asunut vuoden tuon samaisen neiti von Beckin vuokralaisena. Samantyylisiä muistoja tuosta ajasta oli meillä kummallakin.

5 kommenttia:

  1. Kyllä niitä vuokraemäntiä on monenlaisia.
    Ei olisi kyllä kivaa asua noin saidan ihmisen tykönä.
    Ja mitä hän teki vanhoilla Hesareilla?
    Meitä on tässä maailmassa niin monenlaista kulkijaa, että kaikkia mahtuu mukaan.
    No, kuitenkin oli sulla katto pään päällä, edes jonkinlainen.
    Hyvää viikon alkua sulle!

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä kaikenlaisia ihmisiä ehtinyt elämäni aikana tavata, mutta neiti von Beck kuuluu kyllä niihin erikoislaatuisimpiin. Hän ei ollut yhtään seurallinen eikä kutsunut meitä vuokralaisiaan koskaan, ainakaan minun muistini mukaan, juomaan kanssaan kahvia tai teetä tai edes juttelemaan keittokomeronsa pöydän ääreen. Eikä hänellä yleensäkään käynyt vieraita. Jos olisi käynyt, niin silloin hän olisi joutunut viemään vanhat Hesarit pois huoneestaan.

    Ihmettelin sitä, miksi hän tilasi Hesarin, kun ei näyttänyt ehtivän lukemaan sitä. Itse olen innokas Hesarin ystävä, olen tilannut sen vuosikausia ja luen lehdestä yleensä joka päivä minua kiinnostavat asiat.

    VastaaPoista
  3. Olisi muuten luullut, että olisi tykännytkin teistä, kun siinä vähän niinkuin hänen turvanaan olitte.
    Ja hän oli yksinäinen ihminen, niin monet olisivat jo kutsuneet kahville tyttöjä jo liiankin useesti.
    Mutta jos hän sitten tykkäsi olla yksinäinen ja yksin.??
    Sääli vaan sellasta vähän, kun voisi ystäviäkin saada ihan läheltä, omasta kodistaankin.

    VastaaPoista
  4. Niinpä. Ehkäpä neiti von Beck piti siitä ajatuksesta, että hänellä yleensä oli vuokralaisia, mutta ajatteli, että vuokralaisten kanssa ei pidä veljeillä. Ihme, että mieleeni on jäänyt noinkin tarkkaan tuo neiti von Beckin vuokralaisena vietetty vuosi. En tiedä, oliko hän aatelissukua, kun sukunimessä oli se von. Ei hän tietenkään kertonut meille, vuokralaisilleen, sukunimensä taustoja.

    VastaaPoista
  5. Vuokraemäntiä on moneen junaan ja taitaa jäädä asemallekin.
    Neiti von Beck vetää jo liki vertoja minun vuokraemännälleni joka oli jo liki sydämetön minua kohtaan, kun olin oppikoulun ekeluokkalaisena ehkä kolme kuukautta hänellä alivuokralaisena

    VastaaPoista