maanantai 20. heinäkuuta 2009

Lyhyt ura

Kuulin marttaillassa, että yhteen televisio-ohjelmaan kaivattiin yleisöä. Ilmoittauduin minäkin mukaan. Yleisöä oli paikalla täysi salillinen. Istuin katsomon ylärivillä, seurasin sieltä kiinnostuneena ohjelman kulkua ja läpytin innoissani muiden mukana jonkin ohjelmanumeron loputtua. Se oli niin myönteinen kokemus, että soitin Ohjelma-avustajiin samana päivänä ja maksoin sen jäsenmaksun heti. Kuulemma se taataan, että jokainen yhdistykseen kuuluva pääsee ainakin kerran vuodessa johonkin tv-ohjelmaan avustajaksi.

Niinpä sitten minun vuoroni koitti. Pääsin avustajaksi MTV3:n sairaalasarjaan. Tytär läksi Pasilaan mukaan, kun hän tunsi minua paremmin tuon alueen ja kun hänellä oli sopivasti aikaa. Löysimme helposti perille. Se vähän ihmetytti, että kun menimme WC:n tiloihin, niin sinne meidän jälkeemme tullut televisiosta tuttu naisnäyttelijä riisuutui noin vain suitsait alastomaksi ja vaihtoi sitten päälleen toiset vaatteet. Tuli vähän omituinen olo: hän oli aivan vieressä alastomaksi riisuutuneena, mutta ei katsonut meihin tai sanonut koko aikana yhtään mitään. Meitä ei ollut hänelle olemassa.

Menimme sitten sinne, missä kuvattiin sitä tv-sarjaa, jota varten olimme tulleet. Oli sairaalan odotushuonetta muistuttava tila, kuvaajat, tytär ja minä, ei muuta. Minulle näytettiin sohva, jolle minun piti istuuttua ja jolle minut unohdettiin. Kuvaajat innostuivat kuvaamaan tyttären aulaan tuloa aina uudestaan ja uudestaan. "Rouva, tulkaa vielä kerran", kuului vähän väliä. Kumpikin meistä varmaankin ihmetteli mielessään rouvittelua ja hänen sisääntulonsa jatkuvaa kuvaamista. Viimein kuvaajat lopettivat ja me lähdimme pois.

Minun ohjelma-avustajana oloni oli ollut pelkästää istumista sohvalla ilman salamavalojen räiskettä. Toista kutsua avustajaksi tuskin oli odotettavissa sen vuoden aikana. Kotiin päästyäni soitin Ohjelma-avustajiin ja sanoin, että eroan saman tien yhdistyksestä. Turhaan maksoin jäsenmaksunkin. Jos ei edes sairaalasarjaan pääse ikäihmisenä avustajaksi, niin tuskin sitten mihinkään muuhunkaan ohjelmaan. Kiitti, minulle riitti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti