sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Sydämen kyllyydestä suu puhuu

Soitin Kertulle ja kyselin kuulumisia. Hän sanoi, että kuule, kyllä minä olen soittanut sinulle, mutta Hans vastasi ja sanoi, että sinä et ole kotona.

-Et sinä puhunut Hansin vaan Oscarin kanssa, sillä Hans ei ole enää pitkään aikaan asunut kotona. Minulla oli Hansin kanssa oikein hyvät välit ja keskusteltiin vaikka mistä. Mutta sen jälkeen kun Hans oli tutustunut tansseissa vuotta vanhempaan Liisaan, niin kaikki muuttui kuin salamaniskusta. Hans muutti pois kotoa vähän ajan seurustelun jälkeen asumaan Liisan kaksioon. Perheessä ei ollut muita lapsia kuin kaksi tytärtä, niin että Hans oli hyvin tervetullut joukkoon.

-Ei Hans ole pitänyt vuosikausiin mitään yhteyttä minuun eikä hän ole halunnut tavata. Ei minua kutsuttu häihinkään. Liisan vanhemmat sen sijaan kyllä kelpasivat. Heille kerrottiin tulevista häistä, ja äiti ompeli hääpuvun, jota hän valmisteli pitemmän aikaa. Minä sain vain kortin Kanarian saarilta, että heipä, hei, meidät on juuri vihitty ja ollaan täällä yhdessä anopin ja apen kanssa.

- Sain vanhemmiltani kauniin kesämökkipaikan järven rannalta. Hans sanoi, että hän voisi rakennuttaa siihen mökin ja sitten minäkin voisin tulla sinne käymään. Minä onneton annoin luvan, kun ei itselläni ollut varoja mökin rakennuttamiseen, ja allekirjoitin tarvittavat paperit, kun uskoin hänen puheitaan. Mökki rakennettiin, mutta minä olen päässyt vaivoin käymään siinä vain pari kertaa, eikä enempää tipu kirveelläkään. Hans on kertonut sisarelleenkin, että hän sai mökkipaikan isovanhemmiltaan eikä minulta.

Tästä tuli nyt tällainen pitkä valitusvirsi, mutta sydämen kyllyydestä suu puhuu. Toivottavasti jaksoit kuunnella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti