Istuin eilen television ääressä ja katselin Teho-osastoa ja sen yhtä lääkäriä, joka oli joutunut itse potilaaksi, kun hänelle jouduttiin siirtämään uusi sydän. Istuin puolinukuksissa. Välillä katsoin tarkemmin, välillä silmäni lupsahtivat kiinni. En varmaankaan ollut kuin muutamia sekunteja silmät kiinni, kun yhtäkkiä havahduin: mieheni Mark seisoi puolikumarassa television edessä ja näpräsi kännykkäänsä. Yhtä äkkiä kuin tuo näky oli ilmaantunut, se myös hävisi. Vaikka minusta tuntuikin selvältä, ettei Mark ole myöskään makuukamarissa, niin jalkani veivät minut kuitenkin sinne tarkistamaan.
Olin ollut päivämmällä kylässä naisystäväni Liisan luona, jonne Mark oli vienyt minut autolla. Halattiin lähtiessäni, niin kuin yleensä aina teemme erotessa. Kylässä ollessani hän lähti sairaalaan ja soitti sieltä lyhyesti ja kertoi, että huomenna hänet leikataan. Panen kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että kaikki menisi hyvin. En muista aikaisemmin koskaan nähneeni minkäänlaisia valveunia, mutta siitä en ole aivan varma, olisiko niin sattunut joskus lapsena. Olisi kiinnostavaa tietää, onko joku palstan lukija sattunut näkemään joskus valvenäkyjä.
Toivottavasti miehesi leikakus on onnistunut ja hän toipunut/toipumassa hyvin.
VastaaPoistaMinä näin ennen meidän perheen puhelin-/kännykkäaikaa lähes joka kerta valveunia, kun mies oli viikon metsästysmatkalla etäällä. Aluksi pelästyin, kuin sain näitä "herätyksiä", mutta sitten opin tuntemaan ne. Laitoin ylös jopa kellonaikoja yöllä, kun mieheni ilmestyi herättämään minut. Jälkeenpäin keskustellessa hän muisti juuri silloin ajatelleensa kotia ja perhettä.
Tuo taitaa olla aika hyvä perustelu, kun kerrot miehesi matkalla ollessaan ajatelleen kotia ja perhettä juuri niihin aikoihin, kun sinä näit noita valveunia. Ehkä läheisillä ihmisillä on ainakin toisinaan tuommoinen yhteys toisiinsa. Täytyypä seurata tilannetta.
VastaaPoista