Kun isä jouui pitemmäksi aika sairaalaan ja äiti muutti kaksioon hänen lähelleen, niin Järvelä jäi tyhjäksi. Siellä käytiin vain kesäisin, ja se alkoi rapistua, kun sitä ei hoidettu. Mark sanoi, että varmaan naapuritkin ihmettelevät, miksi noin on. Hän oli sitä mieltä, että hän voi kyllä maalata sen, jos maalia vain hankitaan. Roope varmaankin ilahtui ilmaisesta työstä puhumisesta ja osti maalit. Niin Mark ryhtyi työhön. Ison, kaksikerroksisen talon maalaamiseen kului pitkä aika. Ei siinä paljon muuta ehditty tehdä koko kesänä. Minusta ei tosin ollut talon maalaamisessa apua.
Käytiinpä sitten tuon maalaamisurakan jälkeenkin Järvelässä. Se oli kauniilla paikalla järven rannalla. Yhdellä kertaa, kun olimme tulossa muutamaksi päiväksi, naapurin veljekset olivat läheisellä pellolla töissä. Kun pysähdyimme vaihtamaan pari sanaa, niin toinen heistä viittasi kädellään Järvelän rantasaunaan päin ja sanoi, että siihen vievä nollalanka on poikki ja että se on viisainta korjauttaa aivan heti. Muuten voi saada sähköiskun, jos yrittää lämmittää rantasaunaa. Naapurien ilmeet olivat hyvin totiset.
Heti Järvelään päästyämme menin puhelimen ääreen ja soitin sähköliikkeeseen ja selitin asian. Sieltä tultiin pian korjaamaan katkennut nollalanka. Hirvittää vieläkin ajatus, että naapurit eivät olisi olleet varoittamassa ja olisimme lämmittäneet rantasaunan. Ihmettelen yhä sitä, miksi johtoa ei ollut korjattu aivan heti ja miksi minulle ei kerrottu asiasta, vaikka meidän maalle menostamme tiedettiin. Huh, tätä maailmaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti