maanantai 22. kesäkuuta 2009

Aatoksiani

On ollut ihan mukavaa kirjoitella tänne näitä tarinoita. Olen ollut iloinen joka kerta, kun joku on kommentoinut. Mutta sille en ole voinut mitään, että ajan mittaan nälkä on kasvanut syödessä. Mikä hyvänsä kommentti on ollut parempi vaihtoehto kuin ei mitään kommenttia. Luulisin, että helpointa olisi kommentoida valokuvia, varsinkin luontoaiheisia. Aion hankkia uuden kameran, mutta kun saan sen hankituksi ja yritän kuvata, niin ongelma taitaa olla siinä, miten saan kuvat onnistumaan pitkän kuvaustauon jälkeen ja miten saan kuvat ja tarinat sopimaan yhteen.

Eilen kävin taas kiertämässä kävelylenkkini muutaman päivän tauon jälkeen. Vastaantulijoita ei ollut kuin muutama. Ketään heistä en tuntenut. En mennyt hakemaan jutteluseuraa, mutta en olisi saanutkaan. Kävin katsomassa taas Keravanjoen lähellä sitä paikkaa, jossa kasvaa niitä kauniita, punaisia kukkia, joita en ole aikaisemmin missään muualla nähnyt. En tiedä, miten niiden nimen saisi selville.

Yhdellä netin palstoista olen käynyt aika usein keskustelemassa. Olen saanut siellä nyt yhden ärhäkän, eri tavalla ajattelevan kirjoittajan jatkuvasti kimppuuni, vaikka yrittäisin kirjoittaa kuinka asiallisesti ja ainakaan tahallani ketään loukkaamatta. Pitäisi kai vaihtaa palstaa, kun vain tietäisi minne menisi. Kotikasvatukseeni kuului aikoinaan riitatilanteita varten neuvo:" Vanhempi ja viisaampi väistyy ja vaikenee." Noin oli vanhemmilleni helpointa, mutta minä en pitänyt tuosta neuvosta siksi, koska minä olin se vanhin viidestä lapsesta, jonka piti yleensä aina väistyä, kun taas nuorin sai melkein tehdä, mitä huvitti.

5 kommenttia:

  1. Kyllä sä onnistut siinä, mitä nyt mietit.
    Kuvaat vähän kaikkea, ja kun kirjoitat tarinan, niin kuvia on sitten vähän joka tarinaan.
    Tai ensin mietit tarinan, ja sitten lähet kuvausreissulle ottamaan juuri siihen tarinaan sopivia kuvia.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, kun kannustat. Minulla taitaa olla jo etukäteen vähän turhan epäröivä suhtautuminen. No, ei kai muu auta minunkaan kuin ainakin kokeilla.

    VastaaPoista
  3. Totta on, että kuvat piristävät blogia, mutta kun elävästi kirjoittaa, riittää sekin. Kuvien kera kirjoittelu on se helpompi tie.
    Minulle on kerääntynyt kuvia monelta vuodelta tuonne kuvatiedostooni ja lisää tulee koko ajan. Sieltä on sitten helppo valita sopiva tarpeen mukaan.Usein joudun kyllä ottamaan kuvia, jotka on tarkoitettu vain tiettyjä juttuja varten.
    Kauniita nuo kuvasi ruusut.

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidän noista ruusuista. Sain tuon kuvan lahjaksi tyttäreltäni. Aikaisemmin olin hyvinkin innokas kuvaaja, mutta vähitellen kuvaaminen on jäänyt. Pitäisi taas herätellä vanha harrastus henkiin, kun vain saisi ensin sen kameran ostetuksi. Pitäisi löytää hyvä, helppokäyttöinen ja edullinen kamera, jos sellaisia edes on olemassa.

    VastaaPoista
  5. Sama juttu meikäläisellä, kun on ollut vanhempi, niin on saanut olla ikäänkuin koekaniini - nuoremmille sisaruksille on sallittua kaikki se, mikä minulta oli aikanaan kielletty, mutta sittenkin, parempi kait väistyä vähin äänin, jos huomaa, ettei tykätä. Niin olen tehnyt ja teen jatkossakin.
    Kirjoitukset ovat mielestäni se ykkösjuttu, mitä minä itse blogistaniasta haen, perässä kakkosena kuvat. Olen sisimmästäni kirjoituskärpäsen purema, toki ruvennut myös napsimaan kuvia.

    VastaaPoista