Kun joitakin vuosia sitten kiiruhdin Pasilassa raitiovaunupysäkille, niin löin jalkani reunukseen ja lensin nurin. Pääsin kuitenkin aika helposti ylös ja riensin saman tien pysäkille tulleeseen raitiovaunuun, jossa sain istumapaikan. Sitten piti vaihtaa bussiin, jossa jouduin seisomaan. Nojasin keskikaiteeseen. Ajattelin, että seison niin kauan kuin suinkin kestän enkä yritä saada ketään luopumaan kallisarvoisesta paikastaan. Tuskin se olisi onnistunutkaan. Kotiin pääsin juuri ja juuri. Enää ei kävelystä tullut mitään. Mieheni ihmetteli, miksi minä konttasin lattialla hänen saapuessaan.
Kun vuosi sitten liukkaiden kelien aikaan kävelin kaupasta kotiinpäin, niin yhdellä kohtaa tiellä jalka liukui alta ja pöllähdin takapuolelleni. Ei siinä mitään, nousin hitaasti ylös ja jalka tuntui olevan kunnossa. Takapuoleenkaan ei ihmeemmin koskenut. Pääsin säikähdyksellä. Vilkaisin vaistomaisesti ympärilleni, ettei pöllähtämiselleni vain ollut silminnäkijöitä, aivan kuin se olisi ollut jokin hyvin hävettävä asia.
Kun olin auttamassa seurakunnan myyjäisissä, niin vähän ennen varsinaisten myyjäisten alkamista läksin puolijuoksua hakemaan jotain tarpeellista ja löin jalkani vahingosssa kaiteen reunaan ja lensin taas kerran nurin. Panin vaistomaisesti käteni eteen ja nyt siihen sattui. Se piti käydä kuvauttamassa sairaalan röntgenissä. Onneksi ei ollut mitään vakavampaa.
Olen käynyt kuntosalilla säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuosikausia. Kerran yhdeltä telineeltä pois tullessani pidin liikaa kiirettä ja kompastuin. Satutin jalkani enkä voinut käydä salilla vähään aikaan. Ehkäpä yleensä salilla käymisestä on kuitenkin ollut niin paljon hyötyä, ettei ole käynyt tähän menessä tuon pahemmin. Toivottavasti ei koskaan käykään.
Jestas, miten tapaturma-altis ihminen sinä olet. Onhan sinulla kunnon vakuutus kaiken varalle?
VastaaPoistaNiin, aimarii sanoi justiinsa sen, kun mäkin meinasin sulle tulla sanomaan.
VastaaPoistaOikeesti, sulle on tapahtunut ihan kamalasti vahinkoja, hyvä, ettet ole sen enempää itseäsi satuttanut.
Nyt sitten tästä lähtien kuljet hitaammin, ja olet tosi varovainen!
On minulla jonkinlainen vakuutus. Onneksi en ole noissa kaatumisissani satuttanut mitenkään pahemmin itseeni. Muistelen, että aikidon harjoituksissa monia vuosia sitten piti mennä kuperkeikkoja heittämällä jumppasalin toiselta puolelta toiselle. Oikean olkapään yli pystyin heittämään kuperkeikan, mutta en millään vasemman olkapään yli. Jos olisin nuorempana ollut aikidotunneilla, niin ehkäpä sekin olisi onnistunut.
VastaaPoistaLisäys edelliseen kommenttiini: Nuo kaatumiset ovat tapahtuneet noin kymmenen vuoden aikana. Itse koen niin, että kun minulle ei noissa kaatumisissa käynyt mitenkään pahemmin, niin minulla on ollut onnea. Sitä paitsi olen myös ollut osteoporoositutkimuksissa, joiden mukaan minulla pitäisi olla vahvat luut.
VastaaPoistaVoi että... kengissäkö jotain noin vaarallista.
VastaaPoistaEnpä tiedä kengissäkö vika vai liiassa kiirehtemisessä. Täytyy kai hidastaa vähän vauhtia. Köpöttelijäksi en kuitenkaan aio vielä ruveta. Toivottavasti liukkaiden kelien aikaan tiet hiekoitetaan hyvin.
VastaaPoista