torstai 4. kesäkuuta 2009

Oi, niitä aikoja!

Minäkin läksin Seurojentalolle. Siellä oli ohjelmalliset iltamat ja lopuksi pari tuntia tanssia, kuten tuolloin oli tapana. En osannut kovin hyvin tanssia, mutta hällä väliä, mukaan vain. Jännitin tosin sitä, saisinko lainkaan tanssia, sillä en halunnut jäädä seinäruusuksi, niin kuin ujoimmille tytöille helposti saattoi käydä. Reippaaammilla ja rempseämmillä ei ollut sitä pelkoa. Siinä sitten istuin seinustalla odottaen, että joku tulisi hakemaan, ja Lasse tuli. Ei hänkään ollut mikään tanssilattioiden partaveitsi, mutta minulle hänen tanssitaitonsa riitti hyvin.

Lasse oli tullut moottoripyörällään kotikylästään parinkymmenen kilometrin päästä. Tuon tanssi-illan jälkeen tapailimme ja kirjoittelimme. Olin aika usein hänen kyydisssään. Tuuli leyhytti hiuksia ja maisemat vaihtuivat, kun ajeltiin pitkin teitä. Vaikka minua vähän pelotti, niin nautin silti vauhdin hurmasta. Sitten Lasse kosi. Minulla olivat opiskelut vielä kesken eikä minusta olisi ollut maalaistalon emännäksi, sillä olen harmikseni hyvin epäkäytännllinen. Silti tuntui hyvin pahalta antaa Lasselle rukkaset.

Vielä nytkin olen kysellyt, mitä Lasselle kuuluu, serkultani, joka käy sukuloimassa tuossa kylässä, sillä hänen äitinsä on sieltä kotoisin. Lasse oli kuulemma mennyt naimisiin talouskoulun priimuksen kanssa, mutta heille oli tullut myöhemmin avioero. Sen jälkeen Lasse on elellyt yksin kotitalossaan.

2 kommenttia:

  1. Voi sua hassua, nyt kuule otat yhteyttä siihen mieheen, ja kerrot hänelle, ettet vieläkään ole unohtanut häntä!
    Paitsi, jos olet jo naimisissa, niin eihän se sitten käy, mutta jos olet vapaa nainen, niin mikä estää!

    VastaaPoista
  2. Olen edelleen epäkäytännöllinen eikä minusta edelleenkään olisi talon emännäksi. Nykyinen mieheni taas on hyvin käytännöllinen. Rakastan häntä, mutta en vain hänen keittotaitojensa vuoksi! Nuoruudenrakkauteni perään en haikaile, ennemminkin haikailen noiden nuoruudenaikojen perään, mutta olisi kylläkin mielenkiintoista tavata Lasse ja jutella hänen kanssaan. Tosin voi olla, ettei hän näin monien vuosien jälkeen välittäisi enää tavata, varsinkaan rukkastenantajaa.

    VastaaPoista