lauantai 7. maaliskuuta 2009

Valokuvan tyttö


Valokuvan tyttö on kuudennella luokalla Jyväskylän yhteislyseossa. Kotiin 55 kilometrin päähän hän pääsee vain joulu-, hiihto- ja pääsiäislomalla. Lauantaikin on koulupäivä, bussit kulkevat harvoin, Päijänteen ylittävä Kärkisten lossi on hidas ja Vaarunvuoret, Suomen korkeimmat maantiemäet, hankalat ylittää. Koti-ikävä vaivaa, mutta ei siitä paljon puhuta.
Hän asuu Vaasankadulla vanhassa ja hatarassa puutalossa, joka on neiti Nymanin täyshoitola. Hänen kahden tytön kanssa jakamassaan huoneessa on kolme sänkyä, kolme tuolia ja kaksi kirjoituspöytää. Yhteinen vaatekaappi on eteisessä. Uunia lämmitetään muutamalla lavulla päivässä ja ikkunoissa näkyy jääkukkia. Viereisen huoneen kaksi tyttöä ravaavat jatkuvasti ovissa, sillä heillä ei ole muuta kulkureittiä. Käytävällä on pieni WC, mutta peseytymään mennään yleiseen saunaan. Ruoka-annokset ovat niukat, ja iltaisin saa käydä nälkäisenä nukkumaan. Sen minkä sai, niin sen myös söi. Ruokaa ei jätetty.
Hän tietää olevansa etuoikeutettu, sillä vain yksi hänen kansakoulutovereistaan on päässyt jatkamaan. Oppikoulussa pitää olla kunnolla ja opiskella. Saksan opettajakin sanoo, että ellei kiinnosta, niin voi mennä ammattiin. Mitä sitä turhaan kuluttaa vanhempiensa rahoja.
Hän on pieni ja laiha ja maalta, mutta ei häntä kiusata niin kuin ei muitakaan. Hän on hyvä pesäpallossa ja koripallossa, pitää maantiedosta ja matematiikasta ja rakastaa runoja ja aineiden kirjoittamista.
Hän saa vanhemmiltaan rahaa kuluihin, mutta taskurahaa hänellä ei ole. Hän kuuluu raittiusseuraan eikä osaa tanssia kuin jenkkaa. Täyshoitolan tyttöjen kanssa hän tekee Töppönen -nimistä lehteä, josta valmistuu seitsemän numeroa, yksi kullekin. Hänen paras juttunsa kertoo puutalon ullakolle hirttäytyneestä miehestä. Melkein joka päivä hän menee kirjastoon lukemaan ja iltaisin kävelee muiden mukana Kauppakatua ylös ja alas ja odottaa, että joku lyseon pojista tervehtii ohikulkiessaan. Oman koulun pojat eivät kiinnosta.
Valokuvan tyttö hymyilee. Elämä on ihan mukavaa, kun on kuudentoista.

5 kommenttia:

  1. Luin tositarinan mielenkiinnolla. Koti on ollut kauniissa maisemissa.

    Nyt Kärkisten lossi on vaihtunut sillaksi, joten nykyisin matka jatkuu vauhdikkaasti.

    VastaaPoista
  2. Vielä kerran yritän, jos saisin kommentin läpi.
    sivusi ovat niin heinot, että tänne tulee kyllä mielellään. Ja tarina vei minut suoraan lapsuuteen ja vähän ohikin. Hienosti kirjoitat, taidolla ja tunteella. Mielenkiinnolla odotan lisää kirjoituksia. Laitoin sinut Blogilistan suosikkeihini, että näen aina heti, koska olet kirjoittanut uutta.
    Tervetuloa blogistaniaan t Uuna
    (Minäkin olen alkanut kirjoittaa lapsuudestani tarinoita, mutta en ole päässyt vielä edes kouluaikaan. Ne löydät blogini sivupalkista omasta osastostaan.) www.leijonainen.fi

    VastaaPoista
  3. Ei onnistunut ensimmäinen kommentin lähettäminen.
    Uunalta sain vinkin tänne vierailusta. Löytyikin aivan ihastuttavaa luettavaa. Laitan sinut heti ilman muuta suosikkeihini, sillä haluan lukea lisää.
    Kirjoitat tässä ensimmäisessä myös minulle hyvin tutusta aiheesta.

    VastaaPoista
  4. Kokeilen, pääseekö tänne kommentoimaan. Tämä bloggeri on joskus vähän kinkkinen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista. Tämä kaikki on vielä minulle uutta. Tyttäreni on auttanut minut tässä alkuun.

    Nuo tarinat olen kirjoittanut 10 vuoden aikana.

    VastaaPoista