Hiekka rasahti aivan lähellä. Istuin penkillä lukemassa lehteä ja syömässä jäätelöä. Elokuinen aurinko paistoi lämpimästi. Edessä ja takana oli tyhjä, laaja nurmikenttä. Ankkalammikon vieressä makaili laiskoja sorsia. Tuusulantieltä kuului jatkuva vaimea kohina. Se ei häirinnyt minua, sillä en kaivannut maaseudun hiljaisuutta. Lyhyehkö mies pysähtyi lähelle ja nojaili pyöräänsä. Kolmekymppinen, vaaleat hiukset, vähän viiksiä, ei humalassa, ei mitään pelättävää.
- Nyt on vielä kaunista, mutta pian tulee syksy ja huonot ilmat. Mites sitä taas kestää marraskuista pimeyttä, mies sanoi .
- Nautitaan vaan näistä päivistä eikä murehdita etukäteen, vastasin silmät lehdessä.
Mies jätti pyöränsä nojalleen ja kiepsahti penkille viereeni.
- Minä ajattelin, että kun sinä oot tommonen vanhempi ihminen, niin sinä varmaan voisit neuvoa.
- Onhan niitä kaikenlaisia harrastuksia, sanoin jotakin sanoakseni.
- Minä oon viikot töissä ja viikonloput juon, vaikkei vaimo siitä tykkääkään. Tai oikeastaan se on avovaimo.
- Jos joku haluaa juoda, niin sitten juo. Ei kukaan lopeta toisen komennuksesta.
- Tuon sinä sanoit just nappiin, mies innostui. Kerrankin joku ajattelee asioita minun kannaltani. Enkä minä halua kertoa kellekään, missä minä milloinkin liikun, sillä minä oon vapaa mies. Sitten hän lähti ajamaan.
Istuin vielä hetken penkillä. Musta koira tuli haistelemaan jalkojani.
- Ei sitä tarvii pelätä. Sen omistaja sanoi ja veti sen pois ja jatkoi matkaansa kentän poikki. Minäkin keräsin tavarani ja lähdin toiseen suuntaan. Pyörämies tuli vastaan ja kiitti minua vielä kerran.
- Onkos ihan pakko sanoa, että vanhempi ihminen, minä puhisin mennessäni.
Jännää, kun alkaa lukea, ei yhtään tiedä, kuka on kukin, kuinka vanha joku on ynnä muuta. En tiennyt syntyykö tästä jotain romantiikan tapaista vai mitä, mutta tämä on paljon syvällisempi pieni tarina.
VastaaPoistaHieno tarina vapaudesta. Antaa paljon mietittävää: mm. voiko ihminen olla vapaa ja unohtaa vastuun.
Elävöität taitavasti repliikeillä tekstiäsi. Näkee, että olet kirjoittanut paljon. On ilo lukea tarinoitasi. Mitä siitä, jos on vanhempi ihminen, silloinhan osaa monenlaista ja ymmärtää, mitä on olla ihminen.
Tervetuloa blogistaniaan!
VastaaPoistaSinullahan on upeita tarinoita! Innolla luin kaikki!
Tällaiselle, joka ei osaa kirjoittaa mitään, tämä blogi on aarre! Tulen toistekin!
Ps. Poikkea sinäkin osoitteessa; http://marjukka7.vuodatus.net/
Mukavaa luettavaa. Kuvaat hienosti tilanteita ja tunnelmia.
VastaaPoistaHuomaan, että olet ahkera kirjoittaja
Uuna, kiitos ja mukava kuulla. Tarina lähti liikkeelle todellisesta tilanteesta, mikä jäi mieleen.
VastaaPoistaMarjukka, kiitos. Kiva kuulla, että tykätään.
Aimarii, kiitos, jotkut tilanteet ovat jääneet niin elävästi mieleen, että niistä on ollut melkein pakko kirjoittaa.