sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Tule vain katsomaan
Elisabet oli hyvin onnellinen, kun hän seisoi nuorena ja hoikkana morsiamena Hansin rinnalla kirkossa vihittävänä. Hän oli vasta 18-vuotias. Mutta elämä toi tullessaan muutakin kuin pelkkää onnea ja iloa, se toi miehen jatkuvat syrjähypyt ja omat sairaudet, mutta se toi myös kolme lasta, joista äidin oli helppo huolehtia, kun hänen ei tarvinnut käydä töissä. Hans piti taloudellisesti hyvin huolta perheestään.
Mutta sitten Hans löysi lyhyempien suhteiden jälkeen naisen, jota hän tapasi säännöllisesti pari kertaa viikossa, jonka kanssa hän matkusteli ja jonka kanssa hän kävi joka sunnuntai katolisessa kirkossa. Se oli liikaa Elisabetille: hän alkoi juoda. Jos hänelle sanoi, että älä ihmeessä juo, kun käytät viittä kuutta eri lääkettä, niin silloin hän vain tyynenä totesi: "No, sitten elän muutaman vuoden vähemmän." Toisin kuitenkin kävi: hänen oikea puolensa halvaantui, ja hän joutui hoitokotiin.
Kun Hans kertoi puhelimessa Elisabetin halvaantumisesta ja hoitokotiin joutumisesta, kysyin, voisinko käydä Elisabetia katsomassa. "Tietenkin, ilman muuta. Tule vain katsomaan", Hans sanoi. Niinpä yhtenä sunnuntaina läksin. Sain oman mieheni kyytipojaksi. Hän oli myös käynyt ostamassa ison ja kauniin kukkakimpun.
Elisabet makasi hyvin matalassa sängyssään selällään ja heilautti vasenta kättään, kun tulin huoneeseen. Yöpöydällä oli melkein lakastanut kukkakimppu. Kun hoitaja yritti viedä sen pois, niin Elisabet teki vasemmalla kädellään torjuvan eleen. Kimppu oli ilmeisesti Hansilta eikä siihen saanut koskea. Minun kimppuni vietiin lipaston päälle. Sieltä ei Elisabet sitä sängyssä maatessaan voinut nähdä.
Hoitoryhmä tuli paikalle, ja minä siirryin ulkopuolelle odottamaan. Hans saapui ja meni heti keskustelemaan hoitajien kanssa. Minua hän ei ollut huomaavinaan. Kun Elisabetin päälle oli puettu takki ja päähän pantu lastenlakki ja Hans alkoi työntää häntä pyörätuolissa hissiä kohti, juoksin nopeasti hakemaan kassini Elisabetin huoneesta ja kiiruhdin samaan hissiin. Ulkona Hans riensi juoksujalkaa eteenpäin työntäen Elisabetia pois läheisyydestäni. Kun menin autoon, hän kääntyi ihmeissään katsomaan.
En mene enää Elisabetia katsomaan. Yksi kerta riitti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tässä oli paljon jotain sellasta, mitä en ymmärtänyt.
VastaaPoistaMiksi Elisabetilla oli lastenlakki?
Ja miksi Hans oli sellanen sua kohtaan, jos kerran ite oli sanonut, että voit mennä katsomaan?
Mies oli outo, ja outo oli myös hänen elämänsä vieraiden naisten kanssa.
Miksi hän ylipäätään meni naimisiin Elisapetin kanssa, jos koko ajan oli muitten kanssa?
Sanon vaan, että oli aika typerä mies!
Ei saisi sanoa näin, ei ketään saisi haukkua. Mutta mun mielestäni hän kohteli vaimoaan tosi kurjasti, nytkin vielä, kun vaimo oli liikunta kyvytön.
Mene seuraavalla kertaa katsomaan Elisabetia niin, ettei mies tiedä mitään!
En minäkään ymmärtänyt tuossa vierailussa monia asioita, vaikka olin tuntenut Hansin ja Elisabetin vuosikausia.
VastaaPoistaEn tiedä, miksi siellä hoitokodissa pantiin Elisabetin päähän lakki, joka ainakin muistutti sellaisia lakkeja, joita pikkulapsilla on päässään hiekkalaatikolla. Mutta koska nuo hoitokodin asukkaat pääsevät harvoin ulos, niin kai heillä täytyy ulkona ollessaan aina olla jokin päähine päässään. Miksi Hans menetteli noin, että ensin kehotti minua tulemaan Elisabetia katsomaan ja sitten kun menin, vei Elisabetin juoksujalkaa pois läheisyydestäni, sitä en ymmärrä enkä varmaankaan tule koskaan ymmärtämään.
Olin ajatellut aikaisemmin, että kun menen hoitokotiin, niin otan mukaani lehtiön ja kynän, pyydän, että Elisabet pantaisiin pyörätuoliin istumaan ja annan hänelle vasempaan käteen kynän, että hän voisi kirjoittaa sillä. Kokeilin itse vasemmalla kädellä kirjoittamista, ja sain aikaan ihan ymmärrettävää tekstiä. Kun puhuin Hansille tuosta aikeestani, niin hän suhtautui siihen kuitenkin torjuvasti. Hän ei tuntunut haluavan, että Elisabet pystyisi kommunikoimaan muiden kanssa kirjoittamalla.
Kun olin ollut joitakin vuosia aikaisemmin Elisabetin luona heidän omakotitalossaan kylässä, niin hän kertoi, että on Hansin ja hänen hääpäivä, mutta Hans on sen noitansa kanssa risteilyllä. Elisabet puhui Hansin viimeisimmästä naisystävästä aina noitana. Tuolle naiselle kuulemma sopi hyvin, että hän tapasi Hansia pari kertaa viikossa ja teki yhteisiä matkoja hänen kanssaan, mutta eli muuten omaa itsenäistä elämäänsä. Hän oli kuitenkin vaatinut, että jos Hans haluaa olla hänen kanssaan, niin Elisabetin ja Hansin välillä ei saa olla mitään seksiä. Hans oli totellut häntä.
Aika kamalaa oli Elisabetille. En kyllä ite olisi tollasta voinut hyväksyä ollenkaan!
VastaaPoistaMiksi Elisabet hyväksyi sellasen asian, sehän on kamala asia, ei sitä voisi hyväksyä mitenkään!?
Ymmärrän Elisabetia siltä kannalta, että hän tutustui Hansiin ollessaan vasta 17-vuotias ja rakastui Hansiin heti ensi näkemältä. Hans oli tuolloin komea, vaalea 24-vuotias rakennusinsinööri. Ei Elisabet ollut ehtinyt häneen tutustuessaan hankkkia itselleen edes mitään ammattia, vaan oli käynyt vain jonkin toimistoalan kurssin ennen naimisiin menoaan. Sitten hänellä olikin kädet täynnä työtä omakotitalon ja lasten kanssa. Koska Hans oli katolilainen, niin koko perheen piti olla katolilainen. Elisabetinkin piti kääntyä katolilaiseksi sen jälkeen, kun hän oli saanut tarvittavaa opetusta. Eikä katolilainen voi erota. Sitä paitsi miten Elisabet olisi elättänyt itsensä ja lapsensa, vaikka Hans olisi ottanutkin osaa kuluihin? Ei mitenkään.
VastaaPoistaJoskus on tällaisia pakkoavioliittoja.
VastaaPoistaNe on kurjia, ei kenelläkään ole hyvä olla.
Jos äiti on onneton, ei lapsetkaan voi olla onnellisia täysillä, äidistä heijastuu varmaan huono olo.
Toivon, että Elisabet on nyt onnellinen.
Ainakin Elisabet näytti silloin hyvin onnelliselta, kun Hans, hän ja minä menimme samassa hississä hoitokodin alakertaan. Onnelliselta hän vaikutti myös silloin, kun hän halusi, että Hansin puoliksi lakastuneiden kukkien tulee olla hänen yöpöydällään eikä minun tuomani tuore kukkakimppu. Ehkäpä nyt kaikki kolme ovat tyytyväisiä, Elisabet, kun Hans käy hänen luonaan joka päivä, rakastajatar, kun tapaa Hansia toiveensa mukaisesti pari kertaa viikossa ja Hans kun voi tehdä, niin kun häntä huvittaa. Ehkäpä minä vain en ymmärrä tuon kolmoisdraaman osanottajien tyytyväisyyttä.
VastaaPoista