Nainen souti salmen poikki. Järvi oli täysin tyyni. Lumpeet keinuivat laiskasti, kun hän ohitti ne. Ilma oli kuuma. Kauempaa kuului ajoittain vaimeaa jyrinää.
Ranta oli kasvanut kaisloja täyteen. Nainen kiersi vedessä olevan kiven ja antoi veneen lipua sementistä valetun laiturin vieritse rantaan. Puolittain vedessä könötti aikoja sitten punaiseksi maalattu venetalas, jonka oven yläpuolelle oli pantu poikittain vanha onki. Aivan vieressä oli rantasauna ja sen edessä kumollaan rikkinäinen vene.
Rannasta poispäin johti koivukuja. Puiden välissä oli eri suuntiin kallistuneita tolppia, joita yhdisti sähköjohto. Nainen kulki ruohottunutta polkua pitkin. Jyrinä kuului yhä selvempänä. Nainen ohitti vilja-aitan ja puutarhan, joka oli täysin villiintynyt. Sen marjapensaita ei enää erottanut rikkaruohojen keskeltä eikä sen omenapuista ollut kuin kanto jäljellä.
Talo oli yrmeän näköinen. Sen ikkunat olivat kiinni ja ovet lukossa. Verannan portailla kasvoi heinää. Seinien keltainen maali oli alkanut halkeilla, varsinkin rannanpuoleinen seinä oli säiden syömä ja kuin resuinen takki. Vintin ikkunassa oli linnunkokoinen reikä.
Yhtäkkiä välähti salama. Nainen kiiruhti hajoamaisillaan olevan navetan ja puimalan väliseen solaan ja istuutui vanhalle lypsyjakkaralle. Ukonilma nousi kohinalla järven takaa. Salamat välähtelivät yhtenään ja jyrinä koveni.
Kuului kova räsähdys ja vähän ajan päästä rätinää. Salama oli iskenyt talon vanhoihin sähkölaitteisiin. Alkoi näkyä savua ja niiden seasta liekkejä. Rakennus oli syttynyt palamaan, ja pian se oli liekkimerenä. Nainen kiiruhti hakemaan apua. Alkoi sataa kohisten. Sadekuurot iskivät tulipesäkkeisiin ja rummuttivat leikkimökin peltikattoa. Kun apu viimein ehti paikalle, olivat liekit jo sammuneet. Talosta oli jäljellä vain mustunut torso.
Nainen katseli luonnonvoimien aiheuttamaa tuhoa. Hyvästi, hän sanoi puoliääneen ja läksi kävelemään takaisin veneelleen. Koskaan hänen ei enää tarvitsisi tulla tänne muistelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti