Kaipasin toimintaa ja etsin yhdistystä, johon voisin liittyä. Menin työväentalolla kokoontuvan yhdistyksen tilaisuuteen muina miehinä. Suuri sali oli täynnä väkeä. Toisessa päässä oli esiintymislava ja toisessa päässä kahvilan tapainen, tuolit siinä välissä. Lausuntaryhmä tuntui kaikkkein kiinnostavimmalta ja liityin siihen. Lausuminen oli ollut nuoruuteni rakas harrastus. Olin esiintynyt monenmonissa juhlissa. Innostuin kovasti jo pelkästä ajatuksesta, että nyt voisin jatkaa lausumista.
Meidät kutsuttiin esiintymään Lohjalle. Lausuntaryhmää veti lapseton pariskunta, joka oli koko työelämänsä työskennellyt laivoilla. Heidän kauniissa, isossa rivitalossaan me muut odotimme lähtöä ja pääsyä kyydissä esiintymispaikalle sillä aikaa, kun johtajapari käväisi syömässä toisessa huoneessa. Edes mitään juotavaa ei meistä kukaan tullut pyytäneeksi eikä saaneeksi. Talossa talon tavalla.
Minun lausuntaryhmässä käymiseeni tuli pakosta tauko. Oli hankalat ja rasittavat vanhempieni jälkeenjättämän maaomaisuuden jakokoukset toisella puolella Suomea, ja niissä oli pakko käydä, jos halusi pitää puolensa. Olin rasittunut ja väsynyt ja muutama lausuntaryhmän harjoitus jäi väliin. Kun sitten menin harjoituksiin ja yritin selittää asiaa, niin minulle vastattiin vähätellen:"Mitäs huolia sinulla nyt on?" Eihän minulla voinut olla huolia. Siihen jäi lausumisharrastukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti