perjantai 10. huhtikuuta 2009

Onnen kantamoinen





Kylän talot nököttivät molemmin puolin tietä parin kilometrin matkalla. Autoja ajoi harvakseltaan tietä pitkin. Ne joutuivat varomaan leikkiviä lapsia, tielle yhtäkkiä tupsahtavaa hanhilaumaa tai hevoskärryjä. Yksi kylän pojista oli ollut jo jonkin aikaa kadoksissa. Talojen pihoilla ja ikkunaverhojen takana pohdittiin, mitä oli tapahtunut.

Poliisi ilmaantui kylään ja paineli pojan vanhempien kotiin. Hän kertoi, että muutaman kilometrin päästä oli löytynyt onnettomuuden uhri, joka pitäisi tunnistaa. Vanhemmat läksivät mukaan, isä pystyi vain nopeasti vilkaisemaan vainajaa, äiti ei senkään vertaa. Vaatteet näyttivät heistä tutuilta. Kyllä sen täytyi olla heidän poikansa.

Hautajaiset järjestettiin hetimiten. Pitihän poikapolo saada maan poveen. Kun arkkua oltiin surusaatossa kantamassa hautausmaalle, ilmaantui poika paikalle ja ihmetteli, mistä oikein on kysymys. Hänhän on elossa.

Annas olla. Muistettiin, että yksi kylän pojista on parhaillaan matkalla. Entäpä jos hän oli palaamassa kotiin ja joutunut onnettomuuteen. Ei muuta kuin muuttamaan kulkueen suuntaa. Eihän hautajaisia voi pitää vanhempien tietämättä.

Avonainen arkku kuljetettiin luultuun surutaloon. Ohut sideharso oli pantu peittämään vainajan kasvoja. Vanhemmat olivat valmistautuneet toivottamaan poikansa tervetulleeksi matkalta. He säikähtivät kulkueen tullessa pihaan, isä sai sydänkohtauksen ja kuoli, äiti jouduttiin viemään sairaalaan. Kulkue palasi takaisin hautausmaalle.

4 kommenttia:

  1. Olipa aikamoinen tarina!'
    Joskin vähän epäuskottava jossain kohtaa.
    Esim. jos mun lapseni olisi hukassa ja sitten löydetty,niin en olisi tyytynyt vilkaisuun, vaan olisin häntä halunnut halata ja rukoilla hänelle ja vaikka mitä!
    Olisin kyllä hänet tunnistanut!
    Eli tarinan loppu olisikin ihan erilainen, kuin nyt oli!
    Mutta hyvä tarina kuitenkin!
    Ethän suutu, vaikka sanon mielipiteeni, niin, kuin ajattelen?

    VastaaPoista
  2. Sano aivan rauhassa mielipiteesi. En varmasti suutu. Tuosta tapauksesta kerrottiin lyhyesti romanialaisessa lehdessä. Siitä oli ihan pakko kirjoittaa ja tehdä siitä vähän pitempi tarina, vaikka se ei kovin uskottava olekaan. Jotain mystistä siinä minun mielestäni kuitenkin oli.

    VastaaPoista
  3. Onpa erikoinen tapahtuma, mikäli lehden juttu on tosi. Mahdollinen kuitenkin.

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  4. En tiedä, onko tuo juttu ihan tosi, mutta kai jonkun asiantuntijan olisi pitänyt todeta poikapolo kuolleeksi, ennen kuin hänet saattoi haudata. Mutta ehkä se asia oli vain jätetty tuosta lyhyestä lehtijutusta pois, että siitä olisi tullut raflaavampi. Joka tapauksessa tuo tarina veti minua erikoisuudellaan puoleensa.

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista